Tuplatumppu -ohje

Tumppujen koko on noin aikuisen naisen käteen. Olen neulonut ne jo 2007 ja antanut lahjaksi. Kuinka ollakkaan, kuva valmiista tumpusta jäi ottamatta ja silmukkatiheys laskematta. Ohje on kahden kokeneen neuloja testaama. Suurkiitokset Ukkolakanoiden Leena ja Liisalle Ihanasta virityksestä! Jos tästä huolimnatta ohjeen kanssa on hämminkiä ottakaa yhteyttä Ravelryn kautta, käyttäjänimeni on KataKos. Solmublogiin saa kernaasti kommentoida linkkejä omiin versioihinne!

Link to english version here.

Tarvikkeet:

- lankaa (kuvan kintaissa Linie 157 Tessa)
- sukkapuikot käsialan mukaan, minulla 3
- 4 hakaneulaa, parsinneula tai ryijyneula päättelyyn

Vasemman käden tumppu

Huomio! Päättele langanpäitä tumpun sisältä sitä mukaa kun työ etenee. Viimeinen tilaisuus tähän on ennen ulomman peukalon aloittamista.

Sisätumppu

Luo 12 silmukkaa ja jaa ne kahdelle puikolle niin, että silmukat menevät vuorotellen eri puikoille. Neulo 1 kerros, se voi olla melko tiukkaa, älä hermostu. Jos on todella vaikeaa, vaihda hetkeksi ohuemmat puikot. Jos haluat, voit opetella 8-luontia eli "Judys magic cast on". Videolla näytetään luonti, selostus on englanniksi.

Lisää seuraavalla kierroksella näin: Ensimmäinen puikko: Neulo 1, lisää 1, neulo 4, lisää 1, neulo 1. Tee sama toisellle puikolle. Periaate on sama kuin tavallisen kintaan kärjessä, paitsi että kaventamisen sijaan lisätään. Neulo 1 krs lisäämättä.

 

Jatka lisäämistä aina 1. puikon 1. silmukan jälkeen, 2. puikolla ennen viimeistä silmukkaa, 3. puikolla 1. silmukan jälkeen sekä 4. puikolla ennen viimeistä silmukkaa ja neulo kerros jokaisen lisäyskerroksen väliin, kunnes sinulla on 48 silmukkaa. Jossakin vaiheessa lisäämistä on hyvä jakaa silmukat neljälle puikolle. Neulo eteenpäin sileää neuletta 36 krs. Olet tullut peukalonhankaan.

Neulo 1. puikolta 1 silmukka, nosta 7 silmukkaa hakaneulalle peukaloa varten. Käännä työ ja neulo ”takaisinpäin” nurjaa kunnes tulet hakaneulan luo, käännä työ uudestaan ja neulo oikeaa hakaneulaan saakka. Luo 10 uutta silmukkaa peukalon alapuolelle (neuleessa on nyt 51 silmukkaa) ja neulo eteenpäin suljettua neuletta 36 krs, olet tullut sisätumpun alalaitaan.

Tee reikärivi. * kaksi yhteen, langankierto, kaksi yhteen, langankierto *. (Vaihtoehto reikäriville: Neulo 1 krs nurjaa.) Neulo kerros sileää.

Ulompi tumppu

Tee 2 lisäystä, esim. molemmin puolin rannetta (neuleessa on nyt 53 silmukkaa). Tämä tekee ulomman tumpun juuri sen verran isommaksi että se ei kiristä. Neulo eteenpäin sileää neuletta 36 krs. Neulo 1. puikolta 1 silmukka, nosta hakaneulalle 12 silmukkaa ulompaa peukaloa varten. Käännä työ ja neulo ”takaisinpäin” nurjaa kunnes tulet hakaneulan luo, käännä työ uudestaan ja neulo oikeaa hakaneulaan saakka. Luo 8 uutta silmukkaa (neuleessa on nyt 49 silmukkaa) ja neulo eteenpäin suljettua neuletta 36 krs. Neulo viimeisen kerroksen loppuun 2 silmukkaa yhteen juuri ennen viimeistä silmukkaa, jotta sinulla on joka puikolla yhtä monta silmukkaa. Olet tullut ulkotumpun kavennusten alkuun. (Tässä kohtaa on vielä helppoa päätellä enimmät langanpäät tumpun nurjalta, tee se nyt.)

Kavenna 1. puikon 1. silmukan jälkeen ylivetokavennuksina, 2. puikolla ennen viimeistä silmukkaa neulomalla 2 silmukkaa yhteen, 3. puikolla 1. silmukan jälkeen ylivetokavennuksina sekä 4. puikolla ennen viimeistä silmukkaa neulomalla 2 silmukkaa yhteen ja neulo kerros sileää väliin, kunnes sinulla on jäljellä 12 silmukkaa.

Siirrä silmukat kahdelle puikolle (kämmenpuolen silmukat yhdelle ja kämmenselän silmukat toiselle puikolle). Neulo kultakin puikolta 2 ensimmäistä silmukkaa yhteen, neulo myös 2. silmukat yhteen ja tee näille juuri neulotuille ylivetokavennus. Neulo taas puikoilta yhteen ja tee uusi kavennus. Jatka loppuun ja vedä lanka viimeisen silmukan läpi. Päättele lanka piiloon tumpun sisään.

Sisäpeukalo  

Poimi peukalon ympäriltä 20 silmukkaa (mukaanlukien ne hakaneulalla olevat 7s) ja jaa silmukat kolmelle puikolle. Neulo sileää neuletta 19 krs. Kavenna sen jälkeen joka puikolta kunnes jäljellä on 6 s. Päättele vetämällä lanka kahteen kertaan kaikkien silmukoiden läpi ja kiinnitä.

Ulkopeukalo

Huomio! Nyt on viimeinen mahdollisuus päätellä kaikki langanpäät tumpun nurjalla, muuten et pääse niihin käsiksi.

Käännä ensin sisäkinnas peukaloineen paikoilleen ulkokintaan sisään. Ulkopeukalon pituus riippuu langasta ja käsialastasi. Se on helpointa neuloa sisäpeukalon päälle välillä sovittaen. Poimi peukaloa varten 23 s. (mukaanlukien hakaneulan silmukat). Ulkopeukalossa on siis 3 s enemmän kuin sisäpeukalossa. Jaa tällä kertaa silmukat 4 puikolle, se on helpompaa kun sisäpeukalo on koko virityksen sisällä.

Neulo sileää neuletta 20-22 krs. Sovita välillä. Kavenna joka puikolta kunnes jäljellä on 6 s. Päättele vetämällä lanka kahteen kertaan kaikkien silmukoiden jälkeen ja piiloita lanka neulekerrosten väliin. Jos tuntuu tarpeelliselta voit kiinnittää sisä- ja ulkotumput kärjestään parilla pistolla, mutta jos tumput pysyvät kauniisti sisäkkäin se ei ole tarpeen. Jos sisä- ja ulkotumppuja ei kiinnitä, ne saa vedettyä ulos toisistaaan nopeampaa kuivattamista varten.

Oikean käden tumppu tehdään peilikuvana, niin että peukaloiden silmukat nostetaan 2. puikon loppupäästä, niin että puikon viimeistä silmukkaa ei oteta hakaneulalle. Höyrytä valmiit tumput. Jos haluat tumppujen hylkivän likaa ja kosteutta voit käsitellä ne lanoliinilla. Lanoliini on luonnollista villarasvaa, jota myydään kaupoissa jotka myyvät kestovaippoja ja villavaippahousuja.

Variaatioita: Voit käyttää sisälapaseen pehmeämpää lankaa, esimerkiksi merinoa, alpakkaa tai villasilkkiä. Yritä löytää samanpaksuisia lankoja.

Lapasiin voi tehdä pidemmän ja napakammin istuvan resorin. Aloita resori sisälapasen ranteesta, noin 20 krs peukaloreiän alapuolelta. (Sovita ja kokeile!) Neulo 2 oikein 2 nurin neulosta 36 krs. Neulo sen jälkeen 6 kerrosta sileää neulosta, tee reikärivi, 6 krs sileää ja taas 36 krs 2 oikein 2 nurin neulosta. Neulo noin 20 krs ja tee ulomman peukalon reikä.

 

Kuvat ja kirjat

Muistaako kukaan 70-luvun tv-sarjaa Tsaarin kuriiri? Olin silloin noin kymmenvuotias ja
seurasin sarjaa innoissani ja luin samanaikaisesti Jules Vernen alkperäistä kirjaa, sekä tarkastelin upo-uudesta, hienosta, kovakantisesta Peruskoulun kartastosta Michael Strogofin seikkailujen etenemistä halki Venäjän maan Pietarista Irkutskiin. Tosin kartassa luki Neuvostoliitto ja Leningrad, mutta se ei haitannut kokoaisvaltaista eläytymistäni. Venäjän maantiedon kokeesta tuli kiitettävä ihan puolivahingossa, kiinnostukseni historiaan ja maantieteeseen jäi pysyväksi.

Pari vuotta myöhemmin löysin Mika Waltarin, tarkemmin sanottuna Klaudia-fammulle kuuluneen Ihmiskunnan viholliset, ja Historian kartasto nousi arvoon arvaamattomaan. Antiikin Egypti, Kreikka, Rooma ja keski-ajan Eurooppa saivat selkeämmän hahmon. Vähän väliä piti tarkistaa asioita: Keitä olivat juutit, jotka tulivat hävittämään Turkua Mikael Karvajalassa? Entä skyytit Sinuhessa? Ja mitkä ihmeen etruskit? Silloinen peruskoulun historian opetus taisi sivuuttaa heidät kokonaan. Kiitokset Waltarille, olin koko ajan askeleen opetussuunnitelmaa edellä.

Kouluvuosien jälkeen tällainen lähdeaineiston käyttö jäi vähemmälle, kunnes viime aikoina olen taas palannut tapaan etsiä tietoja kirjan tai elokuvan takaa. Esimerkiksi elokuva Tyttö ja helmikorvakoru johdatti minut, paitsi lukemaan kirjan, myös tarkistamaan Wikipediasta kaiken Johannes Vermeeristä, sekä paneutumaan laajan Coloria-sivuston tietoihin erilaisista väripigmenteistä. Elokuva The other Boleyn girl sai minut päivittämään tietoni Henrik VIII:stä ja ihan äskettäin koukuttavan hyvin kirjoitettu TV-sarja Downton Abbey innosti minut kertaamaan I maailmansodan syyt ja seuraukset.

Joitakin viikkoja sitten löysin kirjaston poistohyllystä liikuttavan kuluneen kappaleen Mika Waltarin Johannes Angeloksesta. Se oli mieluinen löytö, sillä omaa ei ollut. Teinivuosina en jostain syystä ollut siihen tarttunut, mutta olen lukenut sen noin 10 vuotta sitten, uunituoreena ortodoksina. Ensimmäisestä lukukerrasta jäi melko neutraali vaikutelma: tasavahvaa Waltaria, teologista pohdintaa ja hstorliallisesti tarkkoja yksityiskohtia. Nyt oli aika kypsä uusinnalle.

Osoittautui että ajoitus oli oikea. Taustatietoni Bysantista ovat jo tätänykyä vähintäänkin kohtalaiset. Etenin hiljalleen, en ole kovin nopea lukija, eikä aikaakaan ole samalla tavalla kuin ennen lapsia. Sitä mukaa kuin sulttaanin joukot lähestyivät kaupunkia, pengoin oheistietoja netistä, wikitin kaiken Konstantinopolin piirityksestä, löysin kuvan Orbanin jättiläistykistä, ja kuvan ketjusta, joka sulki sataman sulttaanin laivastolta, kuvia Konstantinopolin muureista, ja Pyhän Romanoksen portista...

Kaikki alkoi tuntua hyvin todelliselta, yhtäkkiä oli sisällä tarinassa - melkein kuin lapset jotka  päätyivät Narniaan. Piiritetty Kaupunki oli minun kaupunkini. Tuhoon tuomittu kulttuuri oli minun kulttuurini. Luin ja kärsin Johanneksen mukana, ylivoimainen piiritysarmeija lähestyi vääjäämättä päivä päivältä. Tiesin mitä kaupunkilaset söivät, millaiset heidän vaatteensa olivat, millaista musiikkia soi kaduilla ja kuijilla. Tunsin heidän uskonsa, heidän rukouksensa olivat minun rukouksiani. (Ei filiocque!)

En tiedä milloin viimeksi olisin eläytynyt näin voimakkaasti lukemaani. En enää mahtanut lukea kuin pieniä pätkiä kerrallaan - en voinut olla keskellä piiritystä päivisin lapset ympärilläni, enkä uskaltanut lukea iltaisin liikaa, etten olisi viettänyt öitänikin Blachernaissa tai hippodromilla.

Muistin toki että päähenkilö kuolee lopussa, mutta ylläpidin koko ajan toivoa että Anna Notaras pelastuisi. Itku tuli vasta siinä kohdassa, jossa sisar Khariklea hoiti kuolevaa turkkilaisnuorukaista.

Annasta, joka on todellinen henkilö, löytyi netistä yllättäviä tietoja. Todellisuudessa hänen isänsä, Luukas (Loukas) Notaras oli lähettänyt hänet Roomaan siskojensa luo jo ennen Konstantinopolin piirityksen alkua. Isä oli myös kaukaa viisaasti siirtänyt varojaan ulkoimaisiin pankkeihin, ja ilmeisesti sisarukset saattoivat elää evakossa varakasta ja ylhäistä elämää.

Konstantinopolin kukistumisen jälkeen Anna yritti perustaa kreikkalaisen siirtokunnan Siennan lähelle. Siirtokunta olisi ilmeiseti noudattanut Bysantin lakeja ja ollut oma pieni valtio. Sienna oli suunnitelmille myöntyväinen ja neuvotteluja käytiin, mutta jostain syystä hanke raukesi.

Anna muutti Venetsiaan ja hänestä tuli kaupungin kreikkalaisyhteisön voimahahmo. Hän oli mm. järjestänyt katoliselta kirkolta luvan ja oikeuden viettää kotikappelissaan ortodoksisen kirkon mukaista liturgiaa, tosin siihen sai osallistua vain oman talouden väki. Myöhemmin hän oli mukana perustamassa Venetsian ensimmäistä kreikkalaista kirjapanoa. Aikamoinen tahtonainen. Olkoon iäti muistettu!

Hiukan myöhässä - A little late

Hyvää uutta vuotta kaikille! Happy new year everybody!

Ps. Uuden vuoden lupaukseni on postata käsitöistä hieman viimevuotista enemmän.

I promise to post more about textile craft than last year. :)