sunnuntai 30. joulukuuta 2012

K-tuoli II - The light armchair II

K-tuoli on lähes valmis, se on päässyt takaisin kotiin ja varjelen sitä mustasukkaisesti pieniltä klähmätassuiltani. Vain käsinojien petsaus, lakkaus ja asennut puuttuu. Tässä sikermä kuvia eri työvaiheista ja pari tunnelmakuvaa verstaalta. Kun tuoli on lopullisesti valmis postaan vielä kuvan koko ihanuudesta. Tammikuussa kurssi jatkuu ja pääsen "Airin tuolin" kimppuun.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for describing upholstery work! I hope you can still enjoy the pictures. Here is what I have been doing with so called k-chair. It is almost ready now. In January I can continue working on my "mystery armchair".

 

Liinat kiinni.


Selkänojan etupuolen kangas on kiinnitetty tuolin alasarjaan,
niin että lapset eivät voi työntää tavaroita tuoliin sisälle.




Selkänojan takapahvin alle on kiinnitetty selän kangas.

Piilopistoja.

Katja tikuttaa. Kuvassa sekä hammastikkuja että grillitikkuja.
Tikutusta tarvitaan, jotta nitojan niitit eivät osuisi reiän kohdalla tyhjään.

 
Tuoli rinsessalle, helmiäismaalia ja Amy Butlerin kangas
- mutta älkää vaan tehkö tätä aidolle antiikille, lord-nelsoneita löytyy kyllä kirppareilta!

Hyvää uutta vuotta 2013 Käsityökorin lukijoille!
A very happy 2013 to my readers!

tiistai 4. joulukuuta 2012

M-tuoli - The mystery armchair

Haluaako joku tuolin? ...eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut suutani pysymään kiinni. Olihan se aikamoinen rohjo, se 1950-luvun nojatuoli jota tuntematon rouva tarjosi verhoilukurssilaisille. Riitta-ope vakuutteli, että kyllä siitä vielä tuolin saa. Purin täytteet ja jousiston pois ja vein rungon nikkariverstaalle, sillä takajaloille piti selvästi tehdä jotakin. Tämä tapahtui syyskuussa, tässä postauksessa on kuvia koko syksyn ajalta. Kevään aikana tarina saa jatkoa.




Pohjakankaana oli säkki, jossa oli ollut vapaus-jauhoja, mitä sitten lienevätkin.


Tämä on verhoilukielellä kakku.




Kotitarvenikkari oli vähän tuunannut.

Onko tuo se Airin lahjoittama tuoli? kysyi rokokoosohvaa korjaava herra verstaalla. Juu, lahjaksi on saatu, mutta sen lahjoittajaa en tarkemmin tunne, vastasin. Kävi ilmi, että kysyjä oli Airin mies ja tuoli oli ollut heillä kotona. Alunperin tuoli oli tullut heidän tyttäreltään, joka oli saanut sen asuessaan Puu-Vallilassa. Siinä on ollut ainakin kolme verhoilua ennen tätä tekeillä olevaa. Selvisi myös, että tuolilla oli ikävä taipumus keikahtaa taaksepäin.

Tuhon väliteet.


Tässä kohtaa välskäri päätti suorittaa amputaation...


Ensimmäinen pelastussuunnitelma oli, että teen uudet takajalat, ja niistä tehdään 1-1,5 cm korkeammat kuin vanhat. Olemassa olevia jalkoja ei voinut säästää tai pelastaa. Tutkittuani tuolia tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että takajalkojakin oli vaihdettu, tai ainakin - jostakin käsittämättömästä syystä - siirretty eteenpäin. Tuoliressu oli joutunut epätasapainoon, ja tullut kiikkeräksi. Onneksi tuolia "konservoinut" nikkarinero oli naulannut tukipalat sen verran huonosti, että tuolin jalkojen siirtäminen sentin taaksepäin onnistui helposti. Tämä vekkuli kotitarvekonservaattori oli myös "vahvistanut" rakenteita lyömällä sinne tänne yhteensä 32 järeää naulaa. Eli nyrkkisääntönä: älä lyö naulaa mihinkään, minkä puuseppä on valmistanut!


Ryhdyin mittaamaan, piirämään, sahaamaan ja äheltämään kokoon uusia takajalkoja. Tähän väliin osui lapsilla ainakin yksi vatsatauti ja kaksi flunssaa, mutta lopulta minulla oli kaksi palikkaa, joka siinä määrin muistuttivat nojatuolinjalkoja, että ne saattoi yrittää kiinnittää runkoon. Sitten piti "vain" saattaa runko siihen kuntoon, että siihen saattoi liimata jalat. Puuaines oli täynään naulanreikiä, sellaisia nauloja, jotka oli paras jättää paikoilleen, halkeamia, liimaklönttejä ja lohkeamia. Tunteja siinä vierähti nysvätessäni pieniä korjauspalikoita ja kiiloja. Nikkariverstaalla hääräävät sedät hymyilivät kohteliaasti ja ehdottivat avuksi mitä milloinkin, mm. Plastic Padding´iä. Välillä alkoi oma usko tuolin "ylösnousemukseen" olla kovilla, mutta periksi en enää kehdannut antaa. Lopulta  saatoin jättää liimalla lääkityn potilaan lukemattomien ruuvipuristimien hellään syleilyyn.

Kun vihdoin oli aika kiinnittää jalat tuoliin, Jaana, Nikkariverstaan ohjaaja, tiedusteli haluanko että jalat kapenevat alaspäin. Oli se oikeastaan suunnitelmissa, ellei se ole kovin vaikeaa, vastasin. Eihän toki, ensin vannesahan kautta nauhahiomakoneelle - ja olisi kyllä kiva jos niissä olis hieman pyöristystä... Vanha inhokkityökaluni, jyrsin, pelitti kuin ihmisen mieli ja yhtäkkiä minulla oli todella kauniit ja aidon näköiset 50-luvun nojatuolinjalat!


Vampyyrintappomeininki.

Kun takajalat olivat kunnolla kiinni, huomasin että etujalatkin olivat hieman löysät. Pakkohan ne oli irroittaa. Tapitettu tuolinjalka irtoaa helpoiten niin, että jalan eri puolille naputellaan puukiiloja, joita vuoron perään kilkutetaan syvemmälle. Tämä siksi että jalka irtoaisi suoraan, tappia katkomatta. Ei mikään ihme, että jalat olivat löysästi kiinni - tappia oli alle 2cm. Oli muutenkin hyvä että irroitin jalat, kovakiiltoisen vanhan selluloosalakan jyystäminen pois oli paljon helpompaa, kun saattoi kiinnitää kunkin kappaleen vuorollaan ruuvipenkkiin.


Toinen jalka on jo melkein puhdas. Kuvan yläkulmassa sikli.


 Jalkojen uudelleen kiinnittäminen ja tapin nysien vahvistaminen
oli tietysti uusi seikkailu,
jossa kerrankin sai käyttää kunnon poranterää...


Tapin lyhennys, tämä on japanilainen saha, oikein kätevä ja täsmällinen väline.

Hieman hiekkapaperointia ja tummaa petsiä pintaan, sellaisella innolla, että sormetkin tuli petsattua. Todella upeat tuolinjalat, niin etu- kuin takajalat, vaikka itse sanonkin. Takajalatkin olivat vain noin 8cm liian pitkät... No totta puhuakseni, se ei tullut yllätyksenä, vaan suunnitelma oli alunperinkin että ne tasataan vasta lopuksi. Mutta eikös tuolin jalkojen sahaaminen sopiviksi kuulu niihin töihin, joita perinteisesti teetetään Aku Ankalla? Homma päättyy siihen että tuolilla on erittäin lyhyet jalat, jos sitäkään. Ymmärrätte varmaan, että minua hieman hirvitti.

Tähän työhön on kuitenkin olemassa keino, joka auttaa poistamaan kustakin jalasta yhtä paljon. Otetaan levy jonka paksuus on vakio, esim 10mm vaneri. Sahataan siihen V-kirjaimen muotoinen aukko. Laitetaan levy tuolin alle niin, että lyhennettävä tuolin jalka seisoo kirjaimen kärjessä, siis pelkän lattian päällä. Otetaan saha ja sahataan levyn suuntaisesti, terä apulevyä vasten. Nyt otetaan pieni pala samaa apulevyä, ja laitetaan äsken lyhennetyn jalan alle. Toimitaan samoin seuraavien jalkojen kanssa, kunnes tuoli on sopivan korkuinen. Lopuksi varmistetaan että tuoli ei keiku. Jos keikkuu, otetaan japanilaissaha, ja sahataan ilman apulevyjä pitkin lattian pintaa, niin että jalasta lähtee alle milli kerrallaan.


 Satulavyötä.

Oli marraskuun loppu, kun kannoin tuolin verhoiluluokkaan. Käsinojat ovat vielä viimeisiä hiontoja, petsiä ja lakkaa vailla. Tuoli on saanut satulavyöt rautalankojen päälle, sekä osan jousista. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna. Lopun tätä vuotta keskityn rättikässyyn, olen hieman kyllästynyt ihon alle painuneisiin tikkuihin ja petsattuihin sormiin.

 

Kolme etummaista jousta puuttuu vielä.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for carpenting and upholstery! I hope you can still enjoy the pictures. This was quite an adventure... I shall write more posts about this chair sometimes during spring.