Mystisen tuolin paluu - The return of the mystery chair

Hei kaikki! Taas on vierähtänyt pari tiistaita Airin tuolin parissa. Se alkaa jo muistuttaa enemmän tuolia kuin jätepuuta. Näyttää kovasti siltä, että rumasta tuolinpoikasesta kuoriutuu laiskanlinnojen kruunaamaton kaunotar. Joka tiistai tuntuu vain osuvan lumimyräkkä, ja ulkoa tulee vain niukasti harmaata valoa. Pahoittelen siis kuvien laatua. Vältän mieluiten salaman käyttöä, sillä se latistaa muodot ja tekee metalliesineisiin turhia kiiltoja. Kuvien värimaailma on siis just mitä loisteputket antaa, eikä terävyyskään ole sitä kaikkein parasta.

Osa jousten sidonnoista tehty.

Sitomista olikin tässä mallissa runsaasti. Tuolin takasarjasta etusarjaan ja takaisin kulkee jokaisen jousen yli yksi tanakka sidontalanka. Samanlaiset on myös sivusuunnassa. Lisäksi jokaisen jousirivin välissä kulkee apulanka, sekä eteen-taakse- että sivusuunnassa. Siinä oli solmu poikineen...

Lisää sidontaa, tämä on ns. pehmeäreunainen jousisto, jonka etureunassa kulkee metallinen reunalanka. Reunalanka on sidottu kiinni jousiin. (Siitä unohdin näköjään ottaa kuvaa.)

Tuoliin on kiinnitetty tiivis säkkikangas, johon on ommeltu purjelangalla löysät ainelankalenkit. Tässä on ensimmäiset meriheinätukot työnnetty lenkkien alle. Meriheinä ei itseasiassa ole merta nähnytkään, vaan on oikeasti palmukuitua.

Meriheinää on nyt tarpeeksi ja sen päälle on asetettu pala harvaa säkkikängasta. Heftausneulat pitävät kankaan kiinni tuolissa sillä aikaa kun istuimeen ommellaan läpiveto-ompeleet. Läpiveto-ompeleet pitävät meriheinän paikallaan.

 Heftineulojen alla näkyy ommel, joka pitää jousistoon sidotun reunalangan oikeassa paikassaan.

Tuoli alta.

Läpiveto-ompeleet ommellaan n. 30 cm pitkällä kaksikärkisellä neulalla. Neulan toisessa päässä on langansilmä. Neulaa ei ommellessa käännetä, vaan se tuikataan takaisin saman tien. Ommel ei saa kulkea jousiston ympäri tai yli, sillä liikkuva jousi kuluttaisi langan poikki. Tämän takia läpiveto-ompeleita ommellaan tuoli kyljellään ja kurkitaan samalla tuolin sisään, jotta nähdään mistä neula tulee, ja mihin se ei saa mennä.

Otsalamppu olisi ollut omiaan näihin hämärähommiin,
mutta onneksi käslaukun varustukseen kuuluu pieni polkupyöränlamppu...

Säkkikangas kiinnitetään napinläpipistoin reunalankaan.

 

Pryylaus on rankkaa hommaa. Aino lainasi hanskan, kun näppinahka alkoi hiutua...

Yritin myös kuvata videota pryylauskesta, sillä sen selittäminen sanoin on aika vaikeaa. Jostain syystä älytönpuhelin ei osannut tallentaa kuvaamaansa taidepläjäystä. Lupaan yrittää uudestaan seuraavan projektin yhteydessä. Pryylauksessa siirrelään meriheinää tuolin laitoihin ja ommellaan reunatukiompeleella paikoilleen tiukaksi kanttimakkaraksi. Kanttimakkara antaa tuolin reunalle sen muodon.

Reunatukiommel päältä.

 

Reunatukiommel kanttimakkaran alta.

Kanttimakkara on nyt pryylattu.

Lastuvillaa ja harmaavanua.

 

Liinausta.

Uusi kangas.

Päädyin loppujen lopuksi toiseen kankaaseen kuin mitä alunperin kuvittelin. Syksyllä, kurssin ensimmäisellä tunnilla, kun sain tuolin, opettaja suosittelin punaista Chinchilla -nimistä samettimaista kangasta. Se on kyllä kaunis, mutta onneksi sitä ei oltu vielä tilattu, kun näin tämän ihanuuden. Kulutuksen kesto om molemmissa samaa luokkaa, kuten metrihintakin. Tämä on vain niin kovin 50-lukuinen, naisellinen ja hassu, että päädyin tähän.

Nyt on jo päästy kevättalven aurinkoisiin päiviin, mikä on hyvä, sillä huomenna alkaa työ verhoilukankaan parissa.